Tätä matkaa olin jo suunitellut viime keväästä saakka ja se kyllää tuntuu oudolta, etttä se oikeasti toteutui. Muistan vielä kun kävin turun yliopistossa kielikursseila ja ajattelin itsekseni, että teenkö tätä aivan turhaan? Noh, näin voin sanoa että ois pitäny lukea enemmän.
Pakko myöntä että tämä on melko huono ensiblogiksi. Koitan jatkossa muistaa enemmän mitä tein viikolla ja ottaa enemmän kuvia. Ehkä en ole ihan kotiutunut tänne Japaniin. Ajattelin julkaista näitä joka viikko. Paljon tapahtui ensimmäisellä viikolla jota en muista. Koitan keskittyä enemmän kirjoittamaan Kiitos-ravintolasta, koska se on tärkein asia koko matkasta.
Jos pitäis kommentoida matkasta jo, niin voin sanoa rehellisesti, että täällä on ollut todella kivaa. Ihmiset ovat todella mukavia ja englannin kielleläkin jo selviää melko hyvin, tottakai koitan aina puhua japaniksi silloin kun pystyn. Esim. Kiitos, näkemiin ja mielestäni kaikista tärkein..Ruuasta kiittäminen.
Maanantai 3.10 saappusin Helsinki-Vantaan lentokentälle noin klo 15 ja nousu lentokoneeseen oli klo 16.45. Siinä ajassa hyvin tutustuin muihin suomalaisiin ketkä olivat menossa hanako verkoston kautta Osakaan. Lento kesti noin 10 tuntia ja meni ihan rennosti. Istuin keskirivissä ja tämä oli minun ensimmäinen kerta näin isossa lentokoneessa. Olen ennenkin lentänyt, mutta yleensä pienemissä koneissa ja en näin pitkälle. Minun vieressäni oli istui suomalaisia, joten matka seura oli ihan mukava. Lennon huonoin puoli oli että en saanut nukuttua kuin tunnin, koska jännitti hieman ja lentokoneen melu oli liian häiritsevä.
Tiistai 4.10 Saavuimme Kansain kansainväliselle lentoasemalle (KIX) noin klo 8 aamulla ja pääsimme tullistä läpi klo 9., Etsuko tuli meitä vastaan lentoasemalla. Lähdimme siitä sitten heidän pakettitaksilla kohti hanako verkoston toimistoa Osakassa. Matka sinne oli pitkä, vaikka ajoimme moottoritiellä.
Orientaatio oli pikainen ja lähdimme siitä sitten syömään. Söimme Roberts nimisessä ravintolassa ja ruoka oli aivan mahtavaa. En osaa käyttää syömä puikkoja ihan kunnolla vielä, mutta harjoittelu tekee mestarin. Ruokailun jälkeen lähdimme katsomaan asuntoa. Asunto on sopivan kokoinen näin yhdelle hengelle ja parvekekin löytyy. Kävimme vielä kerran Etsukon kanssa ulkona katsomassa mistä voisimme ostaa ruokaa ja muita tarvikkeita. Ja vietin loppu päivän asunnossa purkaamassa laukkujani.
Keskiviikko 5.10 Oli ennustettu että kesviikkona on taifuuni ja päätimme nopeasti mennä katsomaan ravintolaa jossa olen seuraavat kuukaudet työssäoppimassa. Lähdimme kämpältä noin klo 9 aamulla.
Ensi vaikutelma ravintolasta oli mahtava, se oli pieni, mutta tuntui kodikkaalta. Henkilökunta näytti ja vaikutti mukavalta myös. Juuri päästyä ravintolasta ulos alkoi hieman satamaan. Ja ravintolasta on noin 15 minuutin matka takaisin asuntoon. Kävimme matkan varrella ostamaan sateen varjot. Loppu päivän minä jäin asuntoon nukkumaan, koska olin todella väsynyt.
Torstai 6.10 Oli minun ensimmäinen päivä Kiitos ravintolassa ja olin aivan pihalla miten keittiössä kuului toimia. Jotenkin heidän tapansa on kummalinen verratuna suomalaiseen ravintolaan, ehkä en ole vaan nähnyt tarpeaksi vielä, mutta tämä on ensivaikutelma. Ja keittiössä on todella kuuma. En tiedä miksi, näkö pimeni yhdessä vaiheessa ja tuli huono olo. En tiedä oliko kyseessä kuumus vai hermostuttiko minua niin paljon, mutta he antoivat minun istua hetkeksi, syödä jotain ja juoda. Ja olo parani hieman. Kymmeneltä pääsin lähtemään kotia kohti ja voin sanoa, että en ole koskaan kokenut näin pitkää kävely matkaa.
