Heippa taas jälleen! Viimeinen viikko edessä täällä Japanin puolella. Vaikka ei tuntuu aika pitkältä ajalta nämä 2 kuukautta, kuitenkin aika nopeasti aika täällä on mennyt. Se on hienoa minusta, että alani on helppo tehdä vaikka ei paljon osaa puhua kieltä. Hieman kun selittää tai näyttää niin tietää mitä pitää tehdä. 

Hieman haluaisin jatkaa lounaisvuoroista ja iltavuoroista.

Yleensä lounasvuorolla on kolme kokkia (Minut laskettuna) Ja 2-3 tarjoiliaa päivästä riippuen. Ja iltavuorona on yleensä vain 3 kokkia ja yksi tarjoilia. Lounaalla käy jos oikein ymmärrän mitä he aina sanovat päivän päätteeksi noin 100henkilöä. Ja iltavuoroisin vain ehkä 30 isoina ryhminä. Lounas suljetaan noin 15:30 aina ja syömme silloin.

 Olemme aina syöneet yhdessä vuoron jälkeen ja kun olen tehnyt muutamia tuplavuoroja launtaisin. Pidämme tunnin päivä unet 16-17 ja aloitamme taas työt viideltä. Tämä tuntui aluksi hieman oudolta, mutta pakko sanoa, että työt jatkuivat torkkujen jälkeen paremmin.

Veitsestäni hieman ja kämpästäni, että jotenkin tuntee itsensä paremmaksi kokiksi kun omistaa paremman laatuisen veitsen. Veitseni ja teroituskivet maksoivat yhteensä noin 25000 yeniä. Noin 240 euroa. Kämppäni on noin 10 minuutin kävely matkan päässä töistä ja kyllä sinne pääsee nopeammin metrolla, mutta turhaa maksaa 180 yeniä (1,80euroa) suuntaan. Helpompi ja terveellisempää kävellä. Kämppäni on melko pieni, hieman isompi mitä minun huoneeni Suomessa. En ole itse paljon tehnyt ruokaa kotona, kun keittiö on pieni ja miksi tehdä itse tuttua ruokaa kun voi kokea uutta ruokaa jos käy ulkona syömässä, ehkä hieman kalliiksi tulee, mutta tätä ei voi kokea suomessa.

Nämä viimeiset viikot ovat ollut aika rankkoja, kun ajatukset ovat pyörittäneet minut hulluksi. Hieman on tullut kotia ikävä, mutta samalla en haluaisi lähteä takaisin. Tulevaisuudessa toivottavasti pääsen tulemaan takaisin ja ehkä jopa pidemmäksi ajaksi, mutta tämä taas venyy kun asevelvollisuus odottaa minua kotona. Ja tästäkin syystä tulo pidemmäksi ajaksi venyy ehkä 2018 jälkeen. Pitää vaan tsempata ja katsoa mitä tulevaisuudessa minulle aukeaa.